lauantai, 12. huhtikuu 2008

morkkis

En vieläkään ole päässyt yli kamalasta ikävästä Thaimaaseen. Ja siitä on jo ties miten monta viikkoa. Tai itseasiassa tarkalleen kuukausi. Hui! Ja nyt menin vielä lukemaan noita Thailand part juttuja. En voi katsoa edes lomakuvia ilman, että tulee sietämätön ikävä, ja sitten on paha olo sen koko seuraavan viikon. Mulle ei ole ikinä tullut tämmöistä ennen, ja nyt tuli, en tajua mikä mulla on. Ja miesten kanssa sama juttu.

Olen ihan vakavissani miettinyt sitä psykologille menoa. Haluan oikeasti jutella jollekin, enkä pysty puhumaan kavereille/tutuille. En vaan tiedä, miten etenisin tämän jutun kanssa. Luultavasti sinne pitää hommata joku juttu terkkarin kautta, mitä en tee, koska se ei ymmärrä yhtään mitään mistään.

Tänään pyörin treellä, eikä tarkoitukseni ollut mitenkään shoppailla. Oikeastaan Miian kengänmetsästys-projektia johdin, mutta ei me mitään kiinni saatu vaikka miten ammuskeltiin. Kuitenkin, mukaan tarttui Pötsikkäälle erittäin orimainen punainen riimu ja uusi kaviokoukku, kun se vanha on todella huono käyttää. Pojille ostin vihdoin sen pohjavillan-poisto -kiven, jota olen suunnitellut jo kauan, mutta koska täällä kotona ei ole heppatarvikeliikettä, ja halusin sen välttämättä sieltä, koska hevosille tarkoitetusta lähtee vähemmän sitä kiveä, niin ensimmäinen mahdollisuus oli vasta nyt. Olipas pitkä selitys.
Ostin taaas itselleni kengät. Noi on ehkä vähän paremmat näin alkukevääseen ja sateiseen kesään, koska niissä on vähän enemmän reunaa. Ihan hyvä ostos, 35€ (jos vähän valehdellaan).

Tampereella oli mielenosoituskin. Tai aika pienimuotoinen, mutta äänekäs silti. Ja oli sinne vaivautunut yksi poliisiautokin, jossa istui kyllä poliisit sisällä... Ne (mielenosoittajat) osoitti mieltään jonkun koulumaksuttomuuden takia, mikä on tosin ihan hyvä juttu. Niitä esitteitäkin sain vastaan viisi, enemmänkin olisi tullut ja väkisin, ellen olisi vältellyt niitä. Ihan hupaisia noi veikot.

Ja nyt selviää tuo rumasti pienellä aloitettu otsikko. Halusin vaan olla erilainen.
Saan kamalia morkkiksia kerjäläisistä. Ne on niin hirveän säälittäviä, ja mulle tulee paha olo, kun kävelen niiden ohitse, kun en saa/voi/pysty tekemään mitään niiden hyväksi. Mulle on pienenä kerrottu, että niille ei saa antaa rahaa, mutta en sitten tiedä, miten oikeasti pitäisi menetellä. Jokaisenhan kuuluisi tehdä jotain, on sietämätöntä tehdä mitään. Musta tulee isona varmaan äiti Teresan seuraaja, hih. Joka tapauksessa mulle tulee kamala olo niistä, teen sitten mitä tahansa. Tai se on varmaan ihan inhimillistä, jos totta puhutaan...

Meidän joulumatka taitaa nyt sitten jäädä tekemättä. Ja mua harmittaa enemmän kuin norsun verran, nyyh. Toki ymmärrän, että jos saunassa on lattialämmitys rikki, on sille pakko tehdä jotain, mutta kun olisin halunnut sinne matkalle. Mistään sitä rahaa ei saa, tiedän sen, kun se ei kerran kasva puussa, mutta en todellakaan suostu olemaan Suomessa joulua. En vain kykene, se ei ole mahdollista. Tulee ihan pala kurkkuun, kun edes ajattelen koko asiaa. Eli en siis ajattele.


torstai, 6. maaliskuu 2008

Thailand part 2

Mulla menee aina ajatukset sekaisin kun kuvittelen että on kovakin kiire ja kirjoitan ensin gallerian päiväkirjaan, kun se on kuitenkin se julkisempi :)

Kello on nyt 21.10, vesi oli tänään 30 ja asteita oli 34 ehkä, tai ainakin jotain sinne suuntaan.

Niin, no mitäs. Snorklailemassa käytiin keskiviikkona, upea reissu ei muuta voi sanoa. Olen ihan kalojen syömä, pohkeissa on kamalas huulten jäljet, minifritsut. Huomasin, että meillä on toinenkin miesopas, en edes muistanut, Petri, mukava sekin. Kierrettiin sen ja parin muun kanssa saari ympäri snorklaten, aika vähän porukkaa meitä oli kuitenkin. Tosi hieno reissu, vaikka jossain vaiheessa koralli oli aika matalalla ja korallin päällä oli pitkäpiikkisiä merisiilejä. Voitte varmaan kuvitella.

Tuossa taustalla menee jokin thaishow ja illallinen, voitte varmaan kuvitella tämänhetkiset katseen, kun ihmiset tuijottaa, että mitä teen koneella. No, dataan, sitähän mun elämä näyttää olevan.

Huomenna olis tarkoitus lähteä jaksamisesta riippuen yhteen jalokivi-kauppaan shoppailemaan, koruja siellä on ja semmosta. Olen ostanut sielä jo Miialle tuliaisia, mutta haluaisin itselleni vielä jonkun sormuksen. Katotaan nyt. Maddelle ja Sannille en ole löytänyt vielä mitään. Täytyy varmaan neuvotella tuk-tuk kuskin kanssa, että jos se heittäis mut samalla vaikka Lotukseen.

Koin eilen täydellisen sulamisen. Mun vieressä istui semmoinen aika kiva poika lennolla tänne, mutten kiinnittänyt siihen oikeastaan mitään huomiota silloin. Nyt tuli sen kanssa jotain juteltua sillä snorklausretkellä ja kiinnitettyä sit samalla enemmän huomiota. Sulin, koska se piti niin hyvää huolta sen pikkuveikasta, koko aikaa oli huoli, mitä tuon ikäisellä ei minun käsitykseni mukaan ole paljoa. Se oli oikeasti hirveän hienoa. Sanoinkin sille siitä. Ei se tosin muuta kehdannut tehdä kuin punastua ;)

Lauantaina ollaan menossa tosiaan sille kolmen saaren reissulle. Toivon todella, että Pasi tai Petri tulisi sinne oppaaksi, en millään jaksaisi naikkosia. Tosin en ole nähnyt edes niitä meidän naisoppaita :D Sillä Pasilla on muuten sama sukunimim kuin mun enkunopettajalla. Mukava sattuma.

Eipäs tässä oikein sitten muuta. En varmaan ehdi enää koneelle, tai voi olla. Suomessa sitten nähdään :)


sunnuntai, 2. maaliskuu 2008

Thailand part 1

MOI. Täällä on aika kuuma, 30 astetta ainakin ja 27 merivesi. Tosin en vaihtaisi päivääkään. Kello on nyt 17.08

Ei kyllä tee mieli takaisin Suomeen. Ruoka (banaanipannari rules!), ihmiset ja luonto on uskomatonta, täällä viihtyisi kyllä pidempäänkin kuin kaksi viikkoa. Yllätys yllätys olen sekä palanut että ruskettunut, ulkonäkö on sen mukainen.

Johonkin olisi tarkoitus ensi viikolla lähteä, tai itseasiassa keskiviikkona ollaan menossa pitkähäntäveneellä Koh Nai Khokiin ja lauantaina "The Beatch" saarelle (jos joku teistä muistaa Leonardon siitä elokuvasta?), Bamboo saarelle ja minnes vielä? Unohdus. No, Pasilta pitää kysyä. Seuraava plussa onkin sitten se, että matkaopas on MIES. Halleluja. Ja vielä hyvännäköinen.

Tekee niin mieli lähteä kattomaan elefanttivauvaa. Alex ymmärsi senkin väärin, fantin nimi ei ole siis dick vaan joku ihan muu. Alex on siis svedupoikia ja Dick, kyllä, on eräs todella mukava ihminen yhdestä ravintolasta. Fantit on söpöjä.

Olen jotain osteskellutkin. Yhdet samettihousut ja sellaisen valkoisen "hupparin" ja sitten semmosen lyhythihasen missä on semmosia härpäkkeitä, ei osaa selittää. Halpaa täällä on, kaksi euroahan on sama kuin 100 bahtia.

Tästä ei sitten ole tulossa mitään laadukasta matkapäiväkirjaa, ihan omia tuntojani edelleen, mutta sattumoisin olen nyt eri maassa.

Kävin tänään vesijetteilemässä. Se vuokraaja päästi mun ihan yksin, ei se raukka mitään tajunnut, että olisi kannattanut vähän edes ajatella. Hyvä ettei koko vekotin hajonnut, kun vedin siellä tuhatta ja sataa 8D. Ihan mieletöntä. Kyllä olisi tomppa kateellinen :))))

Nyt menen tuonne aurinkoon ja sitten varmaan maiskuttelen hetelmiä. Tuun varmaan joskus ensi viikolla uudestaan, sen näkee sitten. Että Savatdee! 

sunnuntai, 24. helmikuu 2008

SEE YOU LATER ALLIGATOR

Jepa. Eli se matka Thaimaahan on tässä huomenissa alkamassa. Ensin tosin kierretään tre:n kautta heittämässä koirat Anniinalle ja semmosta, mutta onpas kuitenkin vähemmän ajomatkaa, tai ainaski se tuntuu siltä.

Sain ihan hyvin kaiken valmiiksi, luin suhteellisesti kokeeseen mitä stressiltäni olen kyennyt, asia on toinen mitä jäi päähän. Matkalaukku on hyvässä ruodussa, huomenna sinne lentää sitten kaikki ihonhoitoon liittyvät tuotteet, mitä tarviin vielä huomenna.

Yrittelen tulla kirjoittelemaan tänne matkallakin jos ehdin, jotain "Thailand part 1" juttuja saatte sitten lukea silmät pyöreinä. Jos en, niin nähdään sitten joskus maaliskuun puolessa välissä, tai jotain.

Nyt pitää kiiruhtaa suihkuun, että saan ajatukset pois koirista, tulee niin ikävä... No, koirille tuskin erikoisemmin, he kun ovat oikean virolaisen leidin seurassa ;)

torstai, 21. helmikuu 2008

Me miro al espejo y allí no estoy yo

Vaihteeksi taas tuntuu, ettei elämä maistu miltään, paitsi sipseiltä. Ongelmiin auttaa jälleen kerran musiikki, jumaloin sitä, ketä sen on keksinyt.

Sorruin taas käymään kaupungilla, tosin sekin johtui siitä, että halusin keksiä itselleni tekosyyn olla kirjoittamatta äikän novellianalyysiä. Mitään hyötyä ei siitäkään reissusta ylläri ollut, mutta kai sitä pitää käydä tuulettumassa edes joskus. Analyysin sain ainakin osittain pientä viilausta vaille valmiiksi tasan nyt. Ajattelin viedä sen opelle tosin vasta matkan jälkeen, kun olen kuullut, että miten kollegat sen on tehneet. Ajattelen tuon koko analyysin kirjoittamisen ihan liian vaikeasti, kai se johtuu siitä analyysi-sanasta. Tosin, en tiedä onko tuo edes analyysiä nähnyt :D

4 aamua enää. Aika lyhyt aika. Matkustaminen on jo vissiin ihan rutiinia, koska en jaksa stressata/jännittää tms. yhtään. Kunhan lennän sinne, kieppaan Intian kautta ja tulen sitten joskus takaisin, big deal. Matkalaukku on niiltä osin valmis, sinne lentää varmaan vielä jotain pyykistä tulevaa, ja sitten ne, mitä en voi laittaa kuin vasta maanantaina.

Joskus kun on tälläinen olo, on taivaallista kuunnella bäkkäreitä. Ei tarvitse ampua, teen sen ihan itse, BÄNG.

Jussista ei ole kuulunut mitään, tosin en ihmettele sen episodin jälkeen. Voisin niin kertoa sen teillekin, mutta en halua, että nimeltä mainitsemattomat saavat kuulla. Saisivat mussut sydärin, kun eivät tiedä touhuistani mitään. Ja yhden ei tarvitse sitten mainostaa, että tietää, olin niin kriittisessä tilassa silloin.

Suunnittelin tässä jo, mitä kaikkea mun pitää raahata mukaan koirille Anniinalle. Naurettiin sen kanssa, että Saima varmaan opettaa pojat istumaan pöydällä. Panikoin vaan sitä, että Bamse räksyttää sielläkin. Tosi kiva sitten naapureille.

Vielä olis paljon tehtävää, ihan liikaakin. Miksei kukaan opeta mua ennakoimaan ja päättämään asioista. Tätä menoa olen lähdössä maanantaina tyhjän matkalaukun kanssa.

Juhlalounaan menun kansi on oikeastaan valmis, se pitää vaan tummentaa ja äippä lupasi kirjoitella siihen jotain, kun en kerran osaa sitä kirjoitusmenetelmää. Onneksi en ole näkemässä kun kaikki nauraa sille. Miksi ihmeessä otin edes koko projektin, kun tiedän että en saa siihen aikaiseksi mitään jännää.

Mutta, kun olen näin järkeviä turissut, niin voin kertoa, että OLEN RASKAANA. Noeikai, näin näiden kuuluu vaan kuulemma loppua.
Pitää mennä lukemaan bilsaa ja koirillakin olis lenkki aika. Enhän mä tätä kirjoittanutkaan kuin vartin.

Somebody can't breath without you.