Vaihteeksi taas tuntuu, ettei elämä maistu miltään, paitsi sipseiltä. Ongelmiin auttaa jälleen kerran musiikki, jumaloin sitä, ketä sen on keksinyt.

Sorruin taas käymään kaupungilla, tosin sekin johtui siitä, että halusin keksiä itselleni tekosyyn olla kirjoittamatta äikän novellianalyysiä. Mitään hyötyä ei siitäkään reissusta ylläri ollut, mutta kai sitä pitää käydä tuulettumassa edes joskus. Analyysin sain ainakin osittain pientä viilausta vaille valmiiksi tasan nyt. Ajattelin viedä sen opelle tosin vasta matkan jälkeen, kun olen kuullut, että miten kollegat sen on tehneet. Ajattelen tuon koko analyysin kirjoittamisen ihan liian vaikeasti, kai se johtuu siitä analyysi-sanasta. Tosin, en tiedä onko tuo edes analyysiä nähnyt :D

4 aamua enää. Aika lyhyt aika. Matkustaminen on jo vissiin ihan rutiinia, koska en jaksa stressata/jännittää tms. yhtään. Kunhan lennän sinne, kieppaan Intian kautta ja tulen sitten joskus takaisin, big deal. Matkalaukku on niiltä osin valmis, sinne lentää varmaan vielä jotain pyykistä tulevaa, ja sitten ne, mitä en voi laittaa kuin vasta maanantaina.

Joskus kun on tälläinen olo, on taivaallista kuunnella bäkkäreitä. Ei tarvitse ampua, teen sen ihan itse, BÄNG.

Jussista ei ole kuulunut mitään, tosin en ihmettele sen episodin jälkeen. Voisin niin kertoa sen teillekin, mutta en halua, että nimeltä mainitsemattomat saavat kuulla. Saisivat mussut sydärin, kun eivät tiedä touhuistani mitään. Ja yhden ei tarvitse sitten mainostaa, että tietää, olin niin kriittisessä tilassa silloin.

Suunnittelin tässä jo, mitä kaikkea mun pitää raahata mukaan koirille Anniinalle. Naurettiin sen kanssa, että Saima varmaan opettaa pojat istumaan pöydällä. Panikoin vaan sitä, että Bamse räksyttää sielläkin. Tosi kiva sitten naapureille.

Vielä olis paljon tehtävää, ihan liikaakin. Miksei kukaan opeta mua ennakoimaan ja päättämään asioista. Tätä menoa olen lähdössä maanantaina tyhjän matkalaukun kanssa.

Juhlalounaan menun kansi on oikeastaan valmis, se pitää vaan tummentaa ja äippä lupasi kirjoitella siihen jotain, kun en kerran osaa sitä kirjoitusmenetelmää. Onneksi en ole näkemässä kun kaikki nauraa sille. Miksi ihmeessä otin edes koko projektin, kun tiedän että en saa siihen aikaiseksi mitään jännää.

Mutta, kun olen näin järkeviä turissut, niin voin kertoa, että OLEN RASKAANA. Noeikai, näin näiden kuuluu vaan kuulemma loppua.
Pitää mennä lukemaan bilsaa ja koirillakin olis lenkki aika. Enhän mä tätä kirjoittanutkaan kuin vartin.

Somebody can't breath without you.