En vieläkään ole päässyt yli kamalasta ikävästä Thaimaaseen. Ja siitä on jo ties miten monta viikkoa. Tai itseasiassa tarkalleen kuukausi. Hui! Ja nyt menin vielä lukemaan noita Thailand part juttuja. En voi katsoa edes lomakuvia ilman, että tulee sietämätön ikävä, ja sitten on paha olo sen koko seuraavan viikon. Mulle ei ole ikinä tullut tämmöistä ennen, ja nyt tuli, en tajua mikä mulla on. Ja miesten kanssa sama juttu.

Olen ihan vakavissani miettinyt sitä psykologille menoa. Haluan oikeasti jutella jollekin, enkä pysty puhumaan kavereille/tutuille. En vaan tiedä, miten etenisin tämän jutun kanssa. Luultavasti sinne pitää hommata joku juttu terkkarin kautta, mitä en tee, koska se ei ymmärrä yhtään mitään mistään.

Tänään pyörin treellä, eikä tarkoitukseni ollut mitenkään shoppailla. Oikeastaan Miian kengänmetsästys-projektia johdin, mutta ei me mitään kiinni saatu vaikka miten ammuskeltiin. Kuitenkin, mukaan tarttui Pötsikkäälle erittäin orimainen punainen riimu ja uusi kaviokoukku, kun se vanha on todella huono käyttää. Pojille ostin vihdoin sen pohjavillan-poisto -kiven, jota olen suunnitellut jo kauan, mutta koska täällä kotona ei ole heppatarvikeliikettä, ja halusin sen välttämättä sieltä, koska hevosille tarkoitetusta lähtee vähemmän sitä kiveä, niin ensimmäinen mahdollisuus oli vasta nyt. Olipas pitkä selitys.
Ostin taaas itselleni kengät. Noi on ehkä vähän paremmat näin alkukevääseen ja sateiseen kesään, koska niissä on vähän enemmän reunaa. Ihan hyvä ostos, 35€ (jos vähän valehdellaan).

Tampereella oli mielenosoituskin. Tai aika pienimuotoinen, mutta äänekäs silti. Ja oli sinne vaivautunut yksi poliisiautokin, jossa istui kyllä poliisit sisällä... Ne (mielenosoittajat) osoitti mieltään jonkun koulumaksuttomuuden takia, mikä on tosin ihan hyvä juttu. Niitä esitteitäkin sain vastaan viisi, enemmänkin olisi tullut ja väkisin, ellen olisi vältellyt niitä. Ihan hupaisia noi veikot.

Ja nyt selviää tuo rumasti pienellä aloitettu otsikko. Halusin vaan olla erilainen.
Saan kamalia morkkiksia kerjäläisistä. Ne on niin hirveän säälittäviä, ja mulle tulee paha olo, kun kävelen niiden ohitse, kun en saa/voi/pysty tekemään mitään niiden hyväksi. Mulle on pienenä kerrottu, että niille ei saa antaa rahaa, mutta en sitten tiedä, miten oikeasti pitäisi menetellä. Jokaisenhan kuuluisi tehdä jotain, on sietämätöntä tehdä mitään. Musta tulee isona varmaan äiti Teresan seuraaja, hih. Joka tapauksessa mulle tulee kamala olo niistä, teen sitten mitä tahansa. Tai se on varmaan ihan inhimillistä, jos totta puhutaan...

Meidän joulumatka taitaa nyt sitten jäädä tekemättä. Ja mua harmittaa enemmän kuin norsun verran, nyyh. Toki ymmärrän, että jos saunassa on lattialämmitys rikki, on sille pakko tehdä jotain, mutta kun olisin halunnut sinne matkalle. Mistään sitä rahaa ei saa, tiedän sen, kun se ei kerran kasva puussa, mutta en todellakaan suostu olemaan Suomessa joulua. En vain kykene, se ei ole mahdollista. Tulee ihan pala kurkkuun, kun edes ajattelen koko asiaa. Eli en siis ajattele.